Pusuja

Torstaina on sitten viimeisistä viimeisin median tunti.

Viimeisiä tunteja on käytetty lopputyöesittelyihin GTS:n ryhmän kanssa sekä kahden keskisiin palautekeskusteluihin. Toisten lopputöiden esittelyjen kuunteleminen avarsi varmaan paljon niitä  erilaisia lähestymistapoja, joita Muutos-aihe synnytti.

Kiitos viimeisistä blogikirjoituksista, samoin paperisista, vähän laajemmista palautteista. Yleisesti ottaen palautteiden lukeminen antoi varmuutta siitä, että oikeaan suuntaan ollaan yhdessä kulkemassa. Joitakin hyviä parannusehdotuksia olitte myös jaksaneet miettiä.

Muistellaan menneitä ja popsitaan pusuja :)

Loppufiiliksiä

Nyt on tosiaan lopputyöt valmiina näyttelyssä muiden katseltavana ja sitä myöten median tunnitkin vähissä. Yleiset fiilikset lopputyöstä ovat kieltämättä hieman helpottuneet, että voi taas keskittyä muihin juttuihin, toisaalta taas tekisi melkein mieli tehdä koko työn uudestaan. Päällisin puolin olen kuitenkin ylpeä kaikkien puolesta näyttelystä kokonaisuutena, näyttely on taas kerran hieno osoitus siitä, mihin me taikkarilaiset pystymme ja mitä tykkäämme tehdä. Aivan kaikkiin päättötöihin kaikilta päätaideaineen ryhmiltä en ole vielä niin tarkkaan paneutunut, mutta esimerkkinä vaikkapa pienen medianryhmämme työt ovat kaikki todella tekijänsä näköisiä ja on hauska huomata, kuinka on oppinut tunnistamaan eri henkilöiden omia tyylejä tässä vuosien aikana. Kehitystäkin on luonnollisesti kaikilla tapahtunut ja varmasti tulee vielä paljon paljon tapahtumaankin.

Tässä tämä talvi ja kevät on meillä abeilla sellasta kiireidenaikaa, että ei sitä edes vielä oikeastaan tajua, että kuvisopinnot taikkarin osalta alkaa olla aikalailla lopuillaan. Vuodet ovat menneet järkyttävän nopeasti, siinä samassa nämä opinnotkin. En osaa edes oikein selittää tarkemmin fiiliksiä vielä tässä vaiheessa. Tuntuu, että vasta oli eka koulupäivä ja nyt yhtäkkiä meillä onkin jo laukut pullollaan täältä saatuja valtavia tietoja ja taitoja. Ja porukka on valmis suuntaamaan kohti uusia ensimmäisiä koulupäiviään.

Lopputyön jälkeen.
On hyvä ettei tarvitse sitä enää miettiä.
Työni oli mielestäni ihan kohtuullinen.
Harmi vain että jäi kesken.
Huomenna sitten arviot? 

Mietelmiä

Apua.

Koulua on jäljellä kaksi viikkoa eikä sitä ole tosiaankaan helppo uskoa. Vastahan me olimme pikku ykkösiä jotka kiltisti kehittivät filmiä pimiössä. Nyt lopputyö on tehty eikä mediantunteja ole enää jäljellä kuin yhdet. Mihin kaikki aika on mennyt? Oikeasti, aika tuntuu vain valuneen sormien välistä jonnekin.

Uskomatonta että mediantunnit ovat ihan kohta lopullisesti ohi ja että emme enää ikinä kokoonnu tällä pienellä porukalla istumaan Maciemme ääreen. En myöskään meinaa vieläkään uskoa että olen ylipäätään kolmen vuoden ajan opiskellut mediaa sillä olo ei tunnu kovin paljoa viisaammalta kuin silloin kun pitkät taideaineet oli vasta valittu. Ehkä se tietotaito on vain hiipinyt täysin huomaamatta jonnekin mieleni perukoille enkä ole siitä tietoinen.

Lopputyö ei ollut prosessina läheskään sellainen kuin olin kuvitellut. Ajattelin että se olisi ollut nyt "THE LOPPUTYÖ" jolle olisin uhrannut kaiken vapaa-aikani ja johon olisin vuodattanut kaiken osaamiseni. Kyllähän se kieltämättä hommia ja stressiä teetti ja päädyin kuin päädyinkin tekemään työn jonka tekoprosessissa pystyin hyödyntämään valokuvausta ja kuvankäsittelyä -- vaikka ennen lopputyön aloittamista olin nimenomaan vannonut etten missään nimessä tekisi mitään liian "medialaismaista". :___D Ei sillä että valokuvissa tai videoissa mitään vikaa olisi, päinvastoin. Kyseiset mietteeni johtuivat vain sellaisesta seikasta että halusin näyttää osaavani jotain muutakin. Enpä loppujen lopuksi sitten tässä onnistunut. Nyt on kuitenkin ihan hyvä fiilis; työstä tuli ihan mukiinmenevä ja eipähän enää tarvitse stressata portfoliosta tai luovuuden puutteesta. Tuollahan nuo ovat, näyttelyssä, ja niitä voi käydä tarkastelemassa silloin kun haluaa. Tähän mennessä olen hieman karttanut työtäni ja portfoliota, mutta ehkä tilanne tästä parin viikon sisään normalisoituu ja voin suhtautua tuotoksiini neutraalisti.

Taikkarin jäädessä taakse aion kyllä pitää kuvataiteen osana elämääni mutta lähinnä vain harrastuksena. Näiden kolmen vuoden aikana olen tajunnut ettei minusta mitään taiteilijaa tule; lahjat eivät yksinkertaisesti riitä ja toisaalta myös mielenkiinnonkohteeni suuntautuvat toisaalle. Haluaisin "isona" työskennellä ihmisten parissa ja päästä vaikuttamaan yhteiskuntaan. Jos kaikki käy hyvin ja suunnitellusti, ensi syksynä minua kutsuvat sosiaalipedagogiikan opinnot Kuopiossa. Tästä huolimatta tulen todennäköisesti vielä pitkään piirustelemaan lehtiön toisensa jälkeen täyteen kuten aina ennenkin. Jatkan myös valokuvausta vapaa-ajallani kuten olen ennenkin tehnyt ja hyödynnän kuvankäsittelyssä mediantunneilla oppimiani taitoja.

meeri lopputyön loputtua

Uujeah lopputyö valmis.

Olihan siitä silleen paineita, voi lukaista portfoliosta kyseisen työn toteuttamisesta.
Kaikilla on tosi hienot työt!! Huomaa että on taidelukio.

Hirmu helpottavaa kun tietää ettei enää ole isoja töitä tulossa, paitsi tietenkin yo-kirjotukset kevyellä viidellä aineella ja pääsykokeet ja niihin valmistautuminen.

Englanninkielisessä haussa vaihtoehtoina oli European Business Administration ja International Business. 

Ammattikorkeakoulussa hakeudun kulttuurituottajaksi ja yliopistossa valtio-oppi on se miun juttu.

Tavoite on menestyä, eikä vain päätyä kaupan kassalle miljoonien velan kanssa koska opintolaina.

Juuuu taikkari oli kiva.

terveisin minä

Muutos

Lopputyökurssi on mennyt niin vauhdikkaasti, ettei ole muistettu blogia päivittää. Medialaiset tekivät: kirjankuvitus, sarjakuva, kuvasarja, video ja videoinstallaatio. 

Päättötyönäyttely, jonka teemana on Muutos, on nyt pystytetty. Kuvisabit rehkivät torstain ja perjantain tunnit, ja hieno näyttely saatiin pystyyn. Näyttely on avoinna koulupäivinä klo 8-18, maanantaista lähtien maaliskuun 27. päivään saakka.

Taikkariviikon muut tapahtumat voit katsoa koulun sivuilta www.taidelukio.fi/tapahtumat. Tervetuloa!

Hahmo ja itsearviointi

-Aivan aluksihan meidän piti suunnitella itsestämme pelihahmot, ja niistä sitten kun tehtävänanto jatkui niin soveltaa hahmoja kännykkäpeliin sopiviksi. Oma alkuperäinen hahmoni oli aivan liian yksityiskohtainen joten sitä täytyi yksinkertaistaa ankaralla kädellä. Muutin hahmoa lapsekkaammaksi ja pyöreämmäksi. Yritin tehdä siitä myös kovin tyttömäisen, hameineen kaikkineen.

Kun olin saanut yksinkertaistettua hahmoani, se ei sitten loppuaikana muuttunut siitä mihinkään. Hahmoni on luonteeltaan kovin ystävällinen ja avulias, mutta myös todella utelias ja hieman tyhmä. Hahmo menee uteliaisuuttaan ystäviensä kanssa (=muut hahmot?) hylättyyn kaivokseen ja lopulta eksyy sinne.

- Itse olin aika paljon kurssista pois, mutta sen minkä olin paikalla niin pidin kyllä kurssista. Nokia antoi meille vapaat kädet mikä minusta oli hieno juttu.

- Ryhmämme hahmot ovat kaikki niin erilaisia että niiden sovittaminen samaan peliin on mielestäni aikalailla mahdotonta. 

-Yhtenä kurssina pelisuunnittelu oli ihan mukavaa, mutten halua kuitenkaan opiskella sitä enempää.

Hahmo ja itsearviointia

Kurssi pelihahmojen parissa alkaa olla nyt lopuillaan ja omakin hahmo on saanut lopullisen ulkonäkönsä ja luonteensa.
Mehän lähdimme työstämään hahmoja suunnittelemalla ensin itsestämme pelihahmot, joiden pohjalta rakentuivat myös nämä peliin suunnitellut hahmot. Perusidea hahmossani oli alusta alkaen, että se on lapsi (tai ainakin hyvin lapsenomainen) ja melko kiltti ulkonäöltään. Mittasuhteilla leikittelin luomalla hahmolle vartaloon nähden hieman isomman pään. Hahmolle ilmekkyyttä luovat liikkeessä heiluvat hiukset ja ylisuuret silmät.

Aivan eka luonnos, pelihahmo itsestä.

Toinen luonnos

Perus ulkonäkö ei muuttunut ensimmäisistä luonnoksista hirveästi, tyttöhahmo sai vain pelin ympäristöön paremmin istuvan asun, tällaisen viitan/hupun. Se toi hahmolle myös lisää ilmettä.

Valmis hahmo

Tyttöhahmo on luonteeltaan kiltti ja oikeudenmukainen. Hänen vahvuuksiaan ovat nokkeluus ja ketteryys ja vaikka häntä pidetäänkin niin kilttinä, tarvittaessa hän on todella rohkea ja valmis taistelemaan henkensä edestä.

Taustatarinaksi kehitin jonkinlaista hyvikset vs. pahikset -asettelua. Mietin, että tapahtumapaikka olisi vanha, hylätty kaivos, jossa asustelisi kissahahmo. Kissahahmo olisi houkutellut eri hahmot eri paikoista kaivokseen ottaakseen ne jonkinlaisiksi apureikseen. Kissa osoittautuukin "pahemmaksi", mitä hahmot olivat luulleet ja vaikeuttaa koko ajan tehtäviään. Hahmot tietenkin yrittävät ratkaista tehtäviä yhteistyössä päästääkseen seuraavalle tasolle ja kenties joskus poiskin luolastosta.

Projektina hahmosuunnittelu oli uutta ja mielenkiintoista. Yhteistyöprojekti Päivölän ja Nokian kanssa oli hieno juttu ja suunnittelutyöhönkin se antoi varmasti lisäpotkua, kun tehtävämme suuntautui ns. oikeaan peliprojektiin, jonka toiset ovat kehittäneet ja tehneet siitä konkreettisen kokeiluversionkin kännykälle. Mutta koska kyse oli nimenomaan yhteistyöstä, olisin sitä kaivannut lisääkin. Olisi ollut varmasti helpompi työstää hahmoja suuntaan tai toiseen, jos olisimme saaneet kuulla vaikkapa jonkinlaista välipalautetta. Meillä oli nyt käytännössä täysin vapaat kädet, joka ei ole aina se helpoin vaihtoehto suinkaan.

Ei tämä silti hirveän vaikeaa ollut, kun oli kerran saanut idean hahmon perusluonteesta ja -ulkonäöstä. Hahmoja suunnitellessa pitää ottaa tietenkin valtava määrä asioita huomioon ja jos alkaisi tällaista oikein tosissaan tekemään, voisi matka ekasta versiosta lopulliseen hahmoon olla paljon mutkikkaampi päästäkseen toimivaan lopputulokseen. Mutta koska tämä oli vasta ensimmäinen hahmosuunnitteluni, otin tavoitteikseni lähinnä toteuttaa sellaisia mielestäni tärkeimpiä hahmon ominaisuuksia, enkä tähdätä hienouksiin. 

Kun itse katson vaikka elokuvaa tai pelaan, mielestäni hahmolla pitää olla jotain ominaista,  mikä saa ihmisen kiintymään siihen. Se voi olla joku sympaattinen ilme tai muu piirre, mistä sen tunnistaa juuri siksi hahmoksi. Toinen tärkeä juttu on sen toimivuus fyysisesti, kuinka se vaikka pelissä liikkuu ja yleensäkin toimii. Kolmantena kiinnitän huomioni luonteeseen. Näin kun ajattelee, mielestäni luomassani hahmossa nämä perusjutut toteutuvat.

Yhteistyötä oli projekti myös ryhmämme kesken, sillä hahmot tulivat kaikki samaan peliin. Ehkä haasteellisinta koko projektissa olikin mielestäni juuri sovittaa kaikkien erilaiset hahmot samaan tarinaan. Erilaiset hahmot ovat tietenkin myös hyvä asia ja varsinkin pelissä, jossa oli tärkeänä osana hahmojen välinen vuorovaikutus. Visuaaliselta kannalta ajateltuna haluaisin kuitenkin mieluummin pelata peliä, jonka hahmoilla on jotain yhteistä ulkonäöllisesti. Nyt kaikki tekivät luonnollisesti omilla tyyleillään ja ne yhdessä olisivat aika kirjava näky pelissä. Mutta tämä oli vain suunnittelua ja suunnitteluvaiheessa onkin mietittävä erilaisia toteutustyylejä.

Päällisin puolin kurssista jäi hyvä maku ja hahmon luominen oli hauskaa, kun se oli niin monipuolista. Pelit eivät ole omintani alaa, enkä sen vuoksi näe niiden suunnittelua jatko-opintoininakaan, mutta hahmosuunnittelu yleisesti vaikka sitten johonkin muuhun muottiin kuin peliin, on kiinnostavaa.

Itsearviointi

                                                       (Taulun tekstit kuvattu iPadilla, I jäi pois)

Poi - Laura

Itsearviointi starttaa nyt.

Omakuva pelihahmona

Still-kuvia hahmosta eri kuvakulmista ja tapahtumista

Animoitu kävely (kuva voi tökkiä)

Hahmo tyrmätään

Ennen hahmon räjähtämistä

Maailma, jossa hahmo seikkailee

• Ensiksi meidän tuli tehdä itsestämme pelihahmo, tai ainakin pikaisesti luonnostella, miltä itse näyttäisimme pelihahmona. Mutta kun tehtävänanto jatkui siten, että siitä hahmosta pitäisi kehitellä mobiilipeliin soveltuva, niin suunnitelmat muuttuivat omalla kohdallani täysin. Kun pelin sisällön sai selville, ei siitä omakuvasta olisi ollut mihinkään. Mobiilipeliin se oli jo liian yksityiskohtia täynnä. Ja kuten on todettu; yksinkertaiset hahmot ovat helpompi animoida sekä pelaaja voi kehittää sympatiaa hahmoa kohtaan paljon helpommin. Joten päädyin yksinkertaisuuteen ja muodostin limetinvihreän pallohahmon pienillä jaloilla ja laastarein peitetyllä suulla. Silmät ovat siemenen muotoiset. Yksinkertaisuuden takia olen tyytyväinen tulokseen.
• Tiedonkulku meidän ja Nokian välillä oli erittäin tökkivää, mutta se annettakoon anteeksi ison yhtiön ollessa kyseessä. Olemmehan vain koulu, jonka kanssa olivat tekemisissä. Mutta varsinaisen pelin pelattavuuteen en ollut vaikuttunut. Ylipäätänsä hahmon liikuttaminen vetämällä ei ole käytännöllinen tekniikka laisinkaan ja ohjattavuus muutenkin tökki. Älypuhelimien näytöt ovat suurimmaksi osaksi ennemmin soveltuvia sellaisille peleille, joissa on erilliset toimintapainikkeet tai pelaajalta vaaditaan vähän vaivaa pelin pelaamiseen. Esimerkiksi siten pelaajalta vaaditaan vähän, kun yksi liike sormelta riittää aloittamaan liikkeen, jonka ohjelmisto vie sitten loppuun. Helpommin selitettynä tällaisia pelejä ovat Bejeweled ja Angry Birds. Peli-idea ei siis itsessäänkään toiminut.
• Hahmot tuskin ovat sulatettavissa samaan peliin täydellisesti. Jokaisen näkökulma on toisistaan niin paljon eroava, että yhteisen tarinalinjan keksiminenkin olisi haastavaa ellei mahdotonta.
• Voisi olla hauskaa suunnitella pelihahmoja jatkossa, mutta ennemmin pelikonsoleille tai PC-alustalle, joissa on suurempi suorituskyky. Ensiksi kuitenkin suuntaan todennäköisesti Vaasaan opiskelemaan Japanologiaa.
• Kaikkia valmiin hahmon liikkeitä en ehtinyt animoimaan, mutta ehkä nämä kaksi liikettä antavat jonkinlaisen käsityksen Poi-paran liikkuvuudesta.

~Laura

PELIHAHMOSUUNNITTELU

ITSEARVIOINTI -Tomi

Oma hahmo:
Lähtökohtana oli aluksi keksitty minä pelihahmona juttu joka oli tölkinpotkija tölkinpotkintapelissä.
 Siitä jäi jalkojen korostaminen. Muutin hahmoa enemmän lapsimaiseksi, pyöreämmäksi. Pipo päähän ja lapaset käteen.

Yhteisprojekti:
Vaikeaa se oli. Tölkinpotkintaa.
Pelin tarina ei oikein selkiytynyt. Omat versiot tehtiin mutta ne eivät mielestäni miksikään muotoutuneet. Hahmojen yhteispelikään ei ollut selkeää.

En ole kiinnostunut  pelisuunnittelusta jatko-opintoja ajatellen.

kissa meeri

Tuossa on miun tekemäni kissa. Se on jumala.

ITSEARVIOINTI

- Kun ryhdyttiin suunnitteleman hahmoa miulla oli heti mielessä kissa, ne nyt vaan on niin mahtavia. Aluksi se oli sellanen lihava kotikissa, sitten tajusin etteihän siinä ole mitään ideaa. Mieleen tuli egyptiläinen Bastet-jumalakissa, joka sopii miun ajatukseen siitä että kissahahmoni ois kyseisen pelimaailman jumala tai hallitsija. Tietenki kaikessa pitää olla myös pikkusen glamouria ni timantit ajaa asian.

- Yhteistyöprojektissa tuntui, että toinen osapuoli ei tiedottanut meille tarpeeksi mitkä oli heidän odotukset tämän pelin suhteen, että mitä he toivoivat saavansa. Joo kiva tasohyppely-tyylinen peli jossain kaivoksessa. Ok.

- Eiköhän myö onnistuttu olosuhteisiin nähden luomaan yhtenäinen pelin ja hahmojen tarina.

- Pelisuunnittelu ei missään nimessä ole jatko-opintosuunnitelmissa, ei ole tämän maailman tärkein asia johon kouluttautumiseen kannattaa monien ihmisten käyttää monia rahoja.

-Meeri-

Saapastyyppi

Lyhytkasvuinen, käyttää saappaita.

Osumaa ottaessaan leviää tomuksi.

Hyvää syyslomaa!

Oma pelihahmo + itsearviointi

Kaupan tyttö

- voisi toimia ylemmässä kerroksessa, painelisi nappeja ja avaisi tien jotta muut voisivat edetä turvallisesti

- keräilee kaivoksesta tarpeellisia esineitä myytäväksi kaupassa

- heittelee TNT:tä

- ryhmä päätyy kaivokseen esim. sadetta pitämään ja sitten sisäänkäynti romahtaa, ainoa keino etsiä tie ulos on edetä kaivoksessa ja tehdä yhteistyötä

"Timanttimalli":

1) Avulias

2) Tarkkaavainen

3) Hiljainen

4) Säästäväinen

Tyttö pitää kauppaa ja pitää jatkuvasti silmät auki sellaisten tavaroiden/materiaalien varalta jotka voisi poimia talteen ja myydä sitten eteenpäin. Varas hän ei kuitenkaan ole. Tyttö on taipuvainen tarkkailemaan ympäristöään jatkuvasti ja huomaakin siksi paljon asioita joita sosiaalisemmat ihmiset eivät välttämättä huomaa. Tämän ansiosta hänen "tietopankkinsa" on varsin suuri ja hän osaa antaa hyviä neuvoja muiden niitä pyytäessä. Hänellä on hyvä suuntavaisto eikä hän pelkää tutkia uusia paikkoja -- alentumatta kuitenkaan uhkarohkeaksi. Tyttö tykkää toimia mieluummin taustalla kuin toiminnan keskipisteessä, eli on ns. "support character".

Itearviointi

Omasta hahmostani tuli loppujenlopuksi lähes samanlainen kuin mitä se oli ihan alussa. Ehkä pari pientä yksityiskohtaa hahmon ulkoasussa muuttui mutta kokonaisuus pysyi suurinpiirtein samana. Hahmon luonnekin sai ehkä lähinnä lisää "lihaa luiden ympärille" muttei muuttunut mitenkään radikaalisti. Minulla olikin jo alusta asti selkeä mielipide siitä millaisen haluaisin hahmosta tehdä ja pyrin toimimaan sen mukaan.

Yhteistyö oli sinällään ihan mukavaa, tosin Nokian suunnalta ei aina tullut ohjeita tarpeeksi nopeasti. Välillä oli vähän epäselvää millaista työtä sieltä päästä haluttiin meidän tekevän, esim. täytyikö hahmojen olla visuaalisesti samanlaisia kuin valmiiden peliukkeleiden. Olisi myös ollut mukavaa saada vähän enemmän palautetta, vieläkin minulle on vähän epäselvää mitä mieltä ryhmämme hahmoista oltiin Nokian päässä.

Oli vähän haastavaa saada hahmoille yhteistä tarinaa ja yhteispeliä kasaan sillä hahmomme olivat toisaalta kovin erilaisia mutta myös tietyllä tapaa samanlaisia. Hiljaisia, kilttejä hahmoja tuntui olevan useampikin. Toisaalta kyllähän sekin voi toimia jos joukossa on edes yksi vähän ekstrovertimpi hahmo (tässä tapauksessa kissajumala?). Ihan muikea kokonaisuushan näistä meidän hahmoistamme saatiin loppujenlopuksi aikaiseksi.

Sinällään pelisuunnittelu kiinnostaisi minua kovastikin mutta en usko että tulen hakemaan lukion jälkeen sille alalle, ihan vain sen takia etten usko pärjääväni (enhän ole opiskellut sitä yhtään enkä tiedä siitä juuri mitään) tai että alalla riittäisi töitä etenkään Suomessa. Tämä kurssi oli kyllä oikein mieluinen ja toi mukavaa vaihtelua aikaisempiin kursseihin verrattuna. 

Yksi kuva pelin rakenteesta

Tässä kuvassa näkyy, että pelissä hahmot liikkuvat eri tasoilla ja vaikuttavat toisiinsa. Paikka on jonkinlainen luola/kaivos, jossa hahmot yrittävät selviytyä eteen tulevista vastuksista sekä saada kerättyä mahdollisimman monta timanttia. Hahmojen tarkoitus on toimia eri tasoilla ja auttaa toisiaan selviytymisessä. Päivöläläiset ovat tehneet hahmoista yksinkertaiset graafiset hahmot, joille on luotu tietyt perusliikkeet.

Pelihahmoja kännykkäpeliin

Mediakolmoset ovat suunnitelleet syksyn aikana pelihahmoja kännykkäpelin prototyyppiin. Pelin ovat suunnitelleet Päivölän opiston matematiikkalinjalaiset.

Medialaiset ovat luoneet pelihahmot, joiden lähtökohtana on ollut omakuva pelihahmona. Hahmot ovat kuitenkin muuttuneet ensimmäisistä versioista. Hahmoille on haettu pelkistetympää ilmettä, mietitty luonteenpiirteitä, hahmon toimintaa ja sopivaa vaatetusta.

Opiskelijat ovat myös kirjoittaneet pelille taustatarinan, jossa kaikki ryhmän hahmot ovat mukana.

Tässä projektissa olemme harjoitelleet yhteistyötä Nokian ja Päivölän opiston kanssa. Ehkä myöhemmin pääsemme tapaamaan yhteistyökumppaneitamme.

Jokainen opiskelija lataa tekemänsä kuvat tähän blogiin.

Vieraskirja

Tähän vieraat saavat kirjoittaa kommenttejaan median installaatiosta. Kiitos jo etukäteen.

Kirjaudu sisään installaatioon

Installaatio on valmis. Se on lähes ammattimaisen näköinen. Viihtyisyyttä lisättiin vielä muutamalla punaisella tyynyllä. Teippaukset ja sosiaalisen median fraasit toimivat hienosti.

Tietokone tulee vielä jalustalle. Tietokoneelle ei tulekaan facebook-sivua, vaan laitetaan tämä meidän blogi auki. Sinne sitten kommentteja. Se toimii samalla ikäänkuin vieraskirjana. Mitenhän on niitten hymiöiden laita, niistä emme keskustelleet tänään? Ehkä niitä ei kaivata, fraasit riittää, ettei tule liian täyttä.

Kommentoikaa, sekä oma ryhmä että vieraat. Kommentteja voi kirjoittaa niin näyttelyssä kuin kotikoneeltakin. Kysymyksiäkin saa esittää.

Tervetuloa näyttelyyn!

Melkein valmista: kirjaudu sisään.

Tässä vasta pohjamaalataan tilan takaseinää, harmaa pohjalle ja musta päälle.

Viimeinen rutistus

Keskiviikkona on viimeiset mediailmaisun tunnit. Tehtävää on vielä jokaiselle. Seinä on nyt maalattu, musta pohja näyttää upealta. Seuraavaksi laitetaan "johtoteippaukset" valkoisille seinille (ja lattiaan?), kaksi yhteistyössä. Tämän jälkeen on tekstipalojen ja ihmishahmojen vuoro. Tuleeko ihmishahmoille hymiöitä? Joku tekee vielä Kirjaudu sisään -pahvin oven pieleen. Jollekin tulee tehtäväksi tehdä facebook-sivu teokselle/installaatiolle. Profiilikuva myös sivulle!  Siellä saa sitten käydä vierailemassa, kommentoimassa ja tykkäämässä. Millainen pöytä/alusta laitetaan tietokoneelle? Tarvitseeko tuolin? Miettikää näitä vielä.

Perjantaina on sitten kesänäyttelyn OPPISOPPAA avajaiset klo 9. Tervetuloa!