Nyt on tosiaan lopputyöt valmiina näyttelyssä muiden katseltavana ja sitä myöten median tunnitkin vähissä. Yleiset fiilikset lopputyöstä ovat kieltämättä hieman helpottuneet, että voi taas keskittyä muihin juttuihin, toisaalta taas tekisi melkein mieli tehdä koko työn uudestaan. Päällisin puolin olen kuitenkin ylpeä kaikkien puolesta näyttelystä kokonaisuutena, näyttely on taas kerran hieno osoitus siitä, mihin me taikkarilaiset pystymme ja mitä tykkäämme tehdä. Aivan kaikkiin päättötöihin kaikilta päätaideaineen ryhmiltä en ole vielä niin tarkkaan paneutunut, mutta esimerkkinä vaikkapa pienen medianryhmämme työt ovat kaikki todella tekijänsä näköisiä ja on hauska huomata, kuinka on oppinut tunnistamaan eri henkilöiden omia tyylejä tässä vuosien aikana. Kehitystäkin on luonnollisesti kaikilla tapahtunut ja varmasti tulee vielä paljon paljon tapahtumaankin.
Tässä tämä talvi ja kevät on meillä abeilla sellasta kiireidenaikaa, että ei sitä edes vielä oikeastaan tajua, että kuvisopinnot taikkarin osalta alkaa olla aikalailla lopuillaan. Vuodet ovat menneet järkyttävän nopeasti, siinä samassa nämä opinnotkin. En osaa edes oikein selittää tarkemmin fiiliksiä vielä tässä vaiheessa. Tuntuu, että vasta oli eka koulupäivä ja nyt yhtäkkiä meillä onkin jo laukut pullollaan täältä saatuja valtavia tietoja ja taitoja. Ja porukka on valmis suuntaamaan kohti uusia ensimmäisiä koulupäiviään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti