Mietelmiä

Apua.

Koulua on jäljellä kaksi viikkoa eikä sitä ole tosiaankaan helppo uskoa. Vastahan me olimme pikku ykkösiä jotka kiltisti kehittivät filmiä pimiössä. Nyt lopputyö on tehty eikä mediantunteja ole enää jäljellä kuin yhdet. Mihin kaikki aika on mennyt? Oikeasti, aika tuntuu vain valuneen sormien välistä jonnekin.

Uskomatonta että mediantunnit ovat ihan kohta lopullisesti ohi ja että emme enää ikinä kokoonnu tällä pienellä porukalla istumaan Maciemme ääreen. En myöskään meinaa vieläkään uskoa että olen ylipäätään kolmen vuoden ajan opiskellut mediaa sillä olo ei tunnu kovin paljoa viisaammalta kuin silloin kun pitkät taideaineet oli vasta valittu. Ehkä se tietotaito on vain hiipinyt täysin huomaamatta jonnekin mieleni perukoille enkä ole siitä tietoinen.

Lopputyö ei ollut prosessina läheskään sellainen kuin olin kuvitellut. Ajattelin että se olisi ollut nyt "THE LOPPUTYÖ" jolle olisin uhrannut kaiken vapaa-aikani ja johon olisin vuodattanut kaiken osaamiseni. Kyllähän se kieltämättä hommia ja stressiä teetti ja päädyin kuin päädyinkin tekemään työn jonka tekoprosessissa pystyin hyödyntämään valokuvausta ja kuvankäsittelyä -- vaikka ennen lopputyön aloittamista olin nimenomaan vannonut etten missään nimessä tekisi mitään liian "medialaismaista". :___D Ei sillä että valokuvissa tai videoissa mitään vikaa olisi, päinvastoin. Kyseiset mietteeni johtuivat vain sellaisesta seikasta että halusin näyttää osaavani jotain muutakin. Enpä loppujen lopuksi sitten tässä onnistunut. Nyt on kuitenkin ihan hyvä fiilis; työstä tuli ihan mukiinmenevä ja eipähän enää tarvitse stressata portfoliosta tai luovuuden puutteesta. Tuollahan nuo ovat, näyttelyssä, ja niitä voi käydä tarkastelemassa silloin kun haluaa. Tähän mennessä olen hieman karttanut työtäni ja portfoliota, mutta ehkä tilanne tästä parin viikon sisään normalisoituu ja voin suhtautua tuotoksiini neutraalisti.

Taikkarin jäädessä taakse aion kyllä pitää kuvataiteen osana elämääni mutta lähinnä vain harrastuksena. Näiden kolmen vuoden aikana olen tajunnut ettei minusta mitään taiteilijaa tule; lahjat eivät yksinkertaisesti riitä ja toisaalta myös mielenkiinnonkohteeni suuntautuvat toisaalle. Haluaisin "isona" työskennellä ihmisten parissa ja päästä vaikuttamaan yhteiskuntaan. Jos kaikki käy hyvin ja suunnitellusti, ensi syksynä minua kutsuvat sosiaalipedagogiikan opinnot Kuopiossa. Tästä huolimatta tulen todennäköisesti vielä pitkään piirustelemaan lehtiön toisensa jälkeen täyteen kuten aina ennenkin. Jatkan myös valokuvausta vapaa-ajallani kuten olen ennenkin tehnyt ja hyödynnän kuvankäsittelyssä mediantunneilla oppimiani taitoja.