Mehän lähdimme työstämään hahmoja suunnittelemalla ensin itsestämme pelihahmot, joiden pohjalta rakentuivat myös nämä peliin suunnitellut hahmot. Perusidea hahmossani oli alusta alkaen, että se on lapsi (tai ainakin hyvin lapsenomainen) ja melko kiltti ulkonäöltään. Mittasuhteilla leikittelin luomalla hahmolle vartaloon nähden hieman isomman pään. Hahmolle ilmekkyyttä luovat liikkeessä heiluvat hiukset ja ylisuuret silmät.
 |
| Aivan eka luonnos, pelihahmo itsestä. |
 |
| Toinen luonnos Perus ulkonäkö ei muuttunut ensimmäisistä luonnoksista hirveästi, tyttöhahmo sai vain pelin ympäristöön paremmin istuvan asun, tällaisen viitan/hupun. Se toi hahmolle myös lisää ilmettä. |
 |
| Valmis hahmo |
Tyttöhahmo on luonteeltaan kiltti ja oikeudenmukainen. Hänen vahvuuksiaan ovat nokkeluus ja ketteryys ja vaikka häntä pidetäänkin niin kilttinä, tarvittaessa hän on todella rohkea ja valmis taistelemaan henkensä edestä.
Taustatarinaksi kehitin jonkinlaista hyvikset vs. pahikset -asettelua. Mietin, että tapahtumapaikka olisi vanha, hylätty kaivos, jossa asustelisi kissahahmo. Kissahahmo olisi houkutellut eri hahmot eri paikoista kaivokseen ottaakseen ne jonkinlaisiksi apureikseen. Kissa osoittautuukin "pahemmaksi", mitä hahmot olivat luulleet ja vaikeuttaa koko ajan tehtäviään. Hahmot tietenkin yrittävät ratkaista tehtäviä yhteistyössä päästääkseen seuraavalle tasolle ja kenties joskus poiskin luolastosta.
Projektina hahmosuunnittelu oli uutta ja mielenkiintoista. Yhteistyöprojekti Päivölän ja Nokian kanssa oli hieno juttu ja suunnittelutyöhönkin se antoi varmasti lisäpotkua, kun tehtävämme suuntautui ns. oikeaan peliprojektiin, jonka toiset ovat kehittäneet ja tehneet siitä konkreettisen kokeiluversionkin kännykälle. Mutta koska kyse oli nimenomaan yhteistyöstä, olisin sitä kaivannut lisääkin. Olisi ollut varmasti helpompi työstää hahmoja suuntaan tai toiseen, jos olisimme saaneet kuulla vaikkapa jonkinlaista välipalautetta. Meillä oli nyt käytännössä täysin vapaat kädet, joka ei ole aina se helpoin vaihtoehto suinkaan.
Ei tämä silti hirveän vaikeaa ollut, kun oli kerran saanut idean hahmon perusluonteesta ja -ulkonäöstä. Hahmoja suunnitellessa pitää ottaa tietenkin valtava määrä asioita huomioon ja jos alkaisi tällaista oikein tosissaan tekemään, voisi matka ekasta versiosta lopulliseen hahmoon olla paljon mutkikkaampi päästäkseen toimivaan lopputulokseen. Mutta koska tämä oli vasta ensimmäinen hahmosuunnitteluni, otin tavoitteikseni lähinnä toteuttaa sellaisia mielestäni tärkeimpiä hahmon ominaisuuksia, enkä tähdätä hienouksiin.
Kun itse katson vaikka elokuvaa tai pelaan, mielestäni hahmolla pitää olla jotain ominaista, mikä saa ihmisen kiintymään siihen. Se voi olla joku sympaattinen ilme tai muu piirre, mistä sen tunnistaa juuri siksi hahmoksi. Toinen tärkeä juttu on sen toimivuus fyysisesti, kuinka se vaikka pelissä liikkuu ja yleensäkin toimii. Kolmantena kiinnitän huomioni luonteeseen. Näin kun ajattelee, mielestäni luomassani hahmossa nämä perusjutut toteutuvat.
Yhteistyötä oli projekti myös ryhmämme kesken, sillä hahmot tulivat kaikki samaan peliin. Ehkä haasteellisinta koko projektissa olikin mielestäni juuri sovittaa kaikkien erilaiset hahmot samaan tarinaan. Erilaiset hahmot ovat tietenkin myös hyvä asia ja varsinkin pelissä, jossa oli tärkeänä osana hahmojen välinen vuorovaikutus. Visuaaliselta kannalta ajateltuna haluaisin kuitenkin mieluummin pelata peliä, jonka hahmoilla on jotain yhteistä ulkonäöllisesti. Nyt kaikki tekivät luonnollisesti omilla tyyleillään ja ne yhdessä olisivat aika kirjava näky pelissä. Mutta tämä oli vain suunnittelua ja suunnitteluvaiheessa onkin mietittävä erilaisia toteutustyylejä.
Päällisin puolin kurssista jäi hyvä maku ja hahmon luominen oli hauskaa, kun se oli niin monipuolista. Pelit eivät ole omintani alaa, enkä sen vuoksi näe niiden suunnittelua jatko-opintoininakaan, mutta hahmosuunnittelu yleisesti vaikka sitten johonkin muuhun muottiin kuin peliin, on kiinnostavaa.
